The little hide-out room now has a name. V counts it as one room. I read somewhere that the ages 4-5 are quite easy but 6 is difficult, like a pre-teen age. I don't think it's ever been easy, and we're quite close to 6th birthday. There is a huge contrast between hanging out with the happy baby and the incredibly moody girl. Today we're having a "gentle talk"-day. Nobody is allowed to be angry. She's obviously my favourite girl anyway. I just have to work on my own reactions.
+
Yläpaikkaa sanotaan nyt Linnun koloksi/pesäksi. Leikin jäljet on kivoja. Meillä on uusi vaikea kausi, jonka edessä vanhemmat eivät vielä osaa toimia. Vauva on niin leppoisaa seuraa. Vaikka ei kai sitä enää vauvaksi saisi sanoa.
4 kommenttia:
Lovely blog and children. I really miss the countryside, we've been thinking about moving back there (puolen tunnin päähän Helsingistä, joten ei ihan landea).
6-vuotias haastaa tyttönä äitiä ekan kerran oikein urakalla...siinä on maustetta tulevasta murkkuvaiheesta -se on totta.Jos jaksaa olla reilu,rajat pitävä ja aikuinen siitä selviää :D muutamalla harmaalla hiuksella.Mutta voimia voimia sinulle lähetän Hannna .Terveisin viiden neidon kanssa "matsannut" mamma
ps onneksi yleensä synttärien jälkeen alkaa uudelleen seesteisempi aika- juttelimme kuopuksen kanssa että tuolloin ekan kerran pelottaakin isoksi kasvaminen ja se mitä kaikkea jo muka osaa tai pitäisi osta tai ymmärtää
Halit ♥
My daughter has a bit of a negative attitude and it has always been a problem. She is very demanding. Fortunately she is more pleasant at 14 than she was at 6. 6 was hard.
We did something that I think worked pretty well when she started getting out of control. If she said something negative, or something she didn't like, she had to name 10 things she did like, 10 positive things, etc.
Helena, kiitoksia. Mä taas kaipaan takaisin kaupunkiin. On täällä maalla hyvät puolensa kuitenkin. Meiltä on 1h keskustaan.
Maria, kiitos... Se aikuisena oleminen ei ole niin helppoa! Ja meillä ei ole kovin seesteistä ollut missään vaiheessa, hankaluudet vain tulevat monimutkaisemmiksi. Mut ei se mitään. Jännittävää seurattavaa tuo lapsen kasvu. Pelottavaa myös, kun en tosiaankaan aina näytä hyvää mallia tunteiden hallinnassa.
Fairiemoon, thank you! That's what I keep hearing, 6 is hard. I always think it's hard enough now. But I think the good things, feelings get also stronger. My scariest thought during difficult moments is what if my child would become a person I don't like. And she wouldn't like me. Thank you for the tip. Negativity is not the problem with us, I think, just unpredictable sulking and anger. Thanks for leaving a note.
Lähetä kommentti