1.9.2013

new life

Ok no explanations. I tried. It's way too boring. I'm just going to write and there's no photo.

I am here, I started working at the kindergarten. Everything is so different. The season is changing. I love this house, it smells of apples, there is a cellar we could fill with apples and jam and sauerkraut. I love my mornings and bicycling down the road back home from work when it feels like autumn. Nothing is better than bicycling in the evening in autumn air. For that my way back home is too short. I'm finally going to start weaving classes next week. My child wants to try everything as a hobby; she's doing art, yoga, cooking in English, crafts, choir, scouts. And her chosen instrument is the ACCORDION!! (and not harmonica - in finnish accordion is harmonikka.) That will start next week. My other child is going through a crazy phase, I don't yet know how to deal with that. His face is all scarred from all his activities: falling down from a tree, harassing the little black cat, carrying wood. He's planning his birthday: he wants a hooded sweater and pants, an ice-cream cake, a huge robot and boots. And he's a natural born break-dancer. 

There are so many good people around us, I'm really happy to have befriended them. Life is full and happy right now. I want to write that down. Almost one year ago we came to this house for the first time.  

9 kommenttia:

Edieliv kirjoitti...

: ) sounds good : )

Mirva kirjoitti...

Hienoa kuulla, että elämä uudessa ympäristössä on asettunut onnellisiin uomiin! Iloa sinulle töiden parissa!

ardize kirjoitti...

je suis contente de te lire, hanna! life sounds good ;-) et je t'envie ton travail - tu peux faire de l'art toute le journée?! l'automne arrive ici aussi, mais cette année je compte rouler en vélo l'hiver! bises, gigi

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä taisin olla kuin toinen lapsesi ja ahnehdin lapsena kaikki mahdolliset harrastukset. Mutta oma tyttö ei haluaisi oikeastaan harrastaa mitään, hän on sellainen suloinen kotihiiri.

Ihanaa kuulla, että teillä on kaikki on noin hyvin.

Maria kirjoitti...

Elät elämää joka tuoksuu ja tuntuu oikealta.Kiitos että päätit aloittaa työn olet oikeassa paikassa .

Kaunista syksyä sinulle.Ja hyvänmielen hetkiä pienelle isollesi harrastuksien pyörteissä.
Muista itsekin ottaa omaa aikaa

hannna kirjoitti...

Silver, yes! i will write to you soon!

Gigi, peut être que je pourrais faire de l'art toute la journée mais il faut les aussi emmener à dormir et à leur servir un goûter... Mais je me sens bien là pour le moment, pour cette année de toute façon. Bonne chance avec le vélo! bisous!

Mirva, Maria, Kirjailijatar.
Kiva kun jaksatte lukea, ja vieläpä ilman kuvia.

Aika kivat on uomat nyt, ehkä kivoimmat mitä ikinä.

Minun tyttöseni on kyllä myös aika kotihiirimäinen, mutta tämä on nyt uusi syksy uudessa elämässä: kaikki kiinnostaa! Harrastukset on koululla koulun jälkeen, joten ne ei silleen rasita, ehkä, liikaa. Partiokin on ihan vieressä. Olen aika iloinen, kun hän on niin auki maailmaan nyt.

Mulla on melkein työnkin puitteissa omaa aikaa ja aloitan sen kudonnan, josta olen haaveillut jo kauan. Tai siis halunnut aloittaa sen. Aika paljon tuo työ kyllä vie, iltojakin. Siihen on totuttelemista, ettei näe omia lapsia samalla tavalla kuin ennen. Etenkään tuota harrastajatyttöä.

Ihanaa syksyä teille!

outi kirjoitti...

Jee, kuulostaa just hyvältä!
Mulla oli muuten kans jossain vaiheessa lapsena tommonen harrastus-vaihe. Sen lisäks että mä itse halusin harrastaa pesäpalloa, balettia, pianonsoittoa, jalkapalloa, ompelemista, rekisterinumeroiden keräämistä ja kukkien kuivaamista, mä myös järjestin pihan lapsille jumppakerhoja ja tanssitunteja. Kaikki mun innostukseni kyl valitettavasti lopahti aikanaan. Aika nopeastikin. Mut sehän on hyvä että harrastaa, eikö:)

Joola kirjoitti...

Kiitos, että kirjoitit. Olen miettinyt, kuinka muotoilisin sen, mitä koneelta nykyisin etsin. Sisältöä. Tiedän, että minun pitäisi lukea enemmän kirjoja ja kenties lehtiäkin. Mutta ennen sain elämääni valtavasti sisältöä ihanista blogeista. Mutta niitä ei enää ole. Samoissa määrin. Niillä on uudet elämäntilanteet, eikä ehdi enää päivittämään niin usein, kuin joskus. Mietin sitäkin, ettei se sisältö ole aina tekstiäkään. Kuvassakin voi olla tarvittua syvyyttä, sisältöä. Esimerkiksi mietin sinunkin blogiasi. Kuinka paljon olen saanut vuosien saatossa sisältöä elämääni sinunkin kuvistasi ja lauseistasi.

Kiitän. Ihanasti kirjoitat syksystä ja elämästäsi. Olen iloinen, että noin hyvin. Nauti kotimatkapyöräilyistäsi. Niistä herukoon voimaa vaikka iäksi.

Unknown kirjoitti...

Je viens de découvrir votre blog et j'adore à très vite...