

I'm enjoying the lilacs in bloom. Just one branch inside. I'm a happy mother; my baby, the horse chestnut has made its first flowers. Y's baby is the oak. I'm enjoying self made muesli (porridge flakes, sunflower seeds, pumpkin seeds, sesame seeds, coconut, dried apple, raisins, local honey) with organic plain yoghurt and frozen lingonberries. Under the lilac branch. I'm also enjoying my idea to clear out the area under the old apple tree. And all the plans of making some things. Finally printing on fabric. And happy knowing that S & M, our mother-daughter friends will come over this week.
I'm excited, happy; the upstairs floor is ready. The ceiling is a lot of work, but what a joy to walk on fresh wood. To imagine. V was imagining quite a bit when we went up just before going to bed. Where she will be sitting with the baby. How she will carry the baby to the parents. How she will sneak out secretly from the secret door to the blue room.


I imagined writing letters by the window. I have to call the girl I would be writing to.
+
Tulee ihan hirveästi tekstiä, jos on kaksi kieltä! Mutta piti olla positiivinen.
Nautin syreenin kukista, niitä on ollut ikävä, Y sen sanoi. Ne on jotenkin tämän Mantelin omin juttu. Silloin kun talo ostettiin, hevoskastanja oli alle naisen mittainen; nyt se on iso, pieni kulta on tehnyt ensimmäiset kukkansa. Se on minun silmäteräni, Y:n on pieni tammi. Sen kasvu ei ole yhtä vaikuttavaa. Tein pitkästä aikaa mysliä, ja siitä tuli erityisen hyvää. Ja pakastimessa on vielä vähän puolukoita, takametsästä. Onnellinen suunnitelmista, ehkä jo ihan pian teen kankaanpainantakokeiluja. Ja ystävämme, äiti ja tytär, tulevat tänne pian. Eilen illalla steppailtiin ja makoiltiin yläkerran tuoreella lattialla. Mikä onni. Siitä tulee kiva tila. Kuviteltiin mitä siellä tehdään, V varsinkin. Nyt soitan yhden puhelun.
8 kommenttia:
näyttää ja kuulostaa aivan ihanalta! tykkään blogistas. :)
Juhlin ihan teidän lattiaa täällä! Se on jotenkin ihme, varsinkin kun ajattelee, että tuollainen pitäisi olla meilläkin vielä ennen syksyä, jota en oikein jaksa uskoa...
Syreenit on niin hienoja, ja kerran minäkin voin sanoa olevani rikas, kun mulla on neljä mahtavaa syreenipensasta. Kun olis vielä se tammikin...
Minäkin olen ollut viime päivät syreenien pauloissa. Voi onnea, jos olisi syreeni ikkunan alla tai parvekkeen. Hypistelen toisten syreenejä ohi kulkiessa, kun kukaan ei katso.
Lattia on valtavan kaunis.
Jenna, kiitos!
Liivia, lattiaa voi juhlia, mutta vielä on ihan kauheasti tekemistä siellä: katto eristää ja paneloida, mutta sitä ennen ottaa vanhat päreet katosta. En edes tajua miten sellaista voi tehdä. Ja rakentaa portaat, meillä ei oo niitäkään. Meillä on molemmin puolin taloa valtavat syreenipilvet. Edellinen talon omistaja, mummeli, oli istuttanut jalopuita yksittäin.
Celia, ne tuoksuu myös, illalla ihanimmin.
Lattia on aivan ihana, se suorastaan kutsuu loikoilemaan. Tuoksuukin varmaan hyvältä.
Hevoskastanjoista tykkään. Meillä oli kerran niitä paljon, pieniä, mökillä Virossa. Mökki myytiin ja en koskaan ehtinyt nähdä niitä isoina. Niitä haikailen.
Onneksi on syreenit. Ihan pian täälläkin kukassa.
nyt on kyllä kaunista kun kaikki kukkii ja tuoksuu!
hevoskastanja oli mun mielestä niin ihmeellinen kun muutin tänne Helsinkiin. sehän ei paljon pohjoisemmassa kasva.
ja syreenit on aina niin huumaavia, se tuoksu..
jaa-a, pitäisköhän munkin istuttaa puu. ihan vaan jonnekin, vaikkei omaa pihaa olekaan..
Laudat tuoksuu tosiaan myös. Puhuin ihan puppua päreistä. No, joka tapauksessa paljon hommaa vielä ennen kuin siellä ylhäällä voi tehdä mitään.
Piti vaihtaa otsikko, kun tänään ei ole niin helppoa. Ärsytti nähdä mokoma väite.
Outi, siinä leikkipuiston vieressä on hienot hevoskastanjat ja myös toinen suosikkituoksu; jasmike. Sellaisia olen istuttanut kaksi.
lovely lilac :) i can smell it from here..
the floors look beautiful, so nice to imagine using the rooms soon. your museli sounds so good!
Lähetä kommentti