18.9.2010

there she goes




V moved upstairs to sleep, this is the 5th night. She was sleeping up there alone for one week in the summer too. If you think a kid will never want to sleep in her own bed/room if you have her sleeping in your bed, forget it. It's not true. I'm a bit sad about her being there. Sad and happy and proud. She loves it there.

I watched 「誰も知らない」("Nobody knows") yesterday and it was even sadder than the first time. So beautiful and moving. What brave little children. How can one leave her kids behind. How can there a be crazy system like that.

He is almost ONE. He cried all the way back home. He goes to people and says: "ha ha!"

We've been to the museum of natural history today. Y went to the theatre, and we didn't have babysitter.
+
V on muuttanut yläkertaan. Kyllä lapset haluaa jossain vaiheessa nukkua itsekseen, vaikka niitä pitäisikin lähellään nukkumassa pienenä. Mulla on siitä haikea olo, ja iloinen. Katsoin "Nobody knows"-leffan uudelleen eilen, siitäpä vasta tulikin surumieli. Havahduin urheiden lapsiraukkojen maailmasta halailemaan omia nukkuvia, joiden ei tarvitse selvitä yksin. Toinen V, pieni kulta on ihan kohta 1-vuotias. Tänään minä ja lapset oltiin eläinmuseossa, Y katsomassa "Idioottia", lapsenvahtia ei ollut. (Huh, nyt mä teen sitä: kirjoitan samat löpinät kahteen kertaan.)

5 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Ihanat "löpinät"Hannna .Ja toivottavasti ensi kerralla lastenvahti mahdollisuus!Hyvää yötä sinä urhea isontytön äiti.
Maria

nath kirjoitti...

that's good (and bad) to know, i guess they go when they are ready and for all my complaining at wrigglesome legs and pokey feet, i do actually love cosying up with Iris, and i'll be sad too. and happy. and grateful!!

still got lil' V in there though?

Jonna kirjoitti...

Se, että lapsi nukkuu vieressä on ihanaa. Sitten jossain vaiheessa se on ihanaa ja kamalaa. Jos on vaikka tolkuttoman väsynyt ja väsyneenä mielellään vaan nukkuisi eikä silittelisi vieressä nukkuvaa ja suukkottelisi. Ja heräisi jokaiseen liikahdukseen. Ihanaa, kun lapsi on vieressä, mutta kamalaa olla väsynyt.

hannna kirjoitti...

Kiitos kultainen Maria.

Nath,yes I still have little V. And big V was anyway sleeping in her own bed, just in the same room. When she was small I never managed to fall asleep until she came next to me around midnight. I think I'm a bit looking forward to sleeping without a kid next to me. I guess little V will move upstairs with his big sister a lot sooner.

Jonna, olin ennen ihan riippuvainen siitä, että pieni on vieressä. En tämän toisen kohdalla enää ole. Mutta ihanaa se on silti. Aika sikeä nukkuja tää toinen on, kun se herää kunnolla, voi luottaa siihen, että on jo aamu. Saan tosi huonosti nykyään unta, en tiedä miksi.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea V:lle uudesta vaiheesta :)

Minä nukun vauva kainalossa nykyään vain puolet yöstä. Alkuyöksi laitan omaan sänkyynsä, jotta saan sikeät edes muutamaksi tunniksi. Ensimmäisenä tämmöisenä yönä heräsin hiestämärkänä, enkä uskaltanut melkein katsoa sinne vauvan sänkyyn. Oli kamala tunne. Nyt sujuu jo äidiltäkin.