My baby is a little boy. I keep no secrets with this pregnancy! I was looking at a book, Photobooth, and stopped at this boy. I thought he could be my baby. He looks a bit too aryan to be from us, but anyway, I'm working with the idea of having a boy. Also with V, who sometimes says that a little sister would be nicer. I try to make her see how cute little boys are... Most of our friends have baby boys right now, so it's quite easy to see.
(I realise I'm a bit bothered. I should just remember I'm writing to people who know me. I can't really imagine what other kind of people I'm writing to, and I shouldn't really think about it. Most of all I'm just talking to myself. But I feel a little bit lighter with my "crisis" now that I wrote it down and saw what is bothering me the most. I thank you for comments.)
I'm thinking my grandpa's name.
I'm thinking raising a boy is a challenge. And dressing him a challenge too. Dressing the pregnant me too. Y has new glasses. I started knitting little something. But it's not for us. One of my dearest friends is giving birth any day now. I got some wonderful surprises in the mail today, and I finished some work.
+
Kerron salaisuuden, joka ei ole kovin suuri salaisuus: mahassa oleva vauva on pieni poika. Se on se asia, joka mua on naurattanut. Pysähdyin Photobooth-kirjassa tämän pienen pojan eteen ja jäin siihen. Meidän poika ei voisi näyttää tuolta, mutta tämä on mun poikakuva kuitenkin. Tuntuu, että poika on haaste, miten sitä kasvattaa. Ja miten sen pukee! Miten itsensä. Kirjoitin ihan sekavia, kun mua taitaa häiritä ajatus siitä, että kuka vaan voi lukea, ärtyä siitä, mitä sanon, vaikka puhun vaan itsekseni. Tai sellaisille, jotka tuntee mut.
Y kuitenkin sai uudet silmälasit tänään, mäkin haluaisin. Sain ihanaa yllätyspostia! Yksi rakkaimmistani synnyttää näinä päivinä - minä päivänä vain! - ja aloitin pienen kudelman.
21 kommenttia:
A boy :) It´s gonna be fun!
a little boy! a girl & a boy. its perfect!
aw! what a lovely secret to share. boys are fun, not that i have one of course, but Iris is friends with many sweet boys!
Congratulations on your baby boy! I have two little boys myself...it's been a wonderful adventure so far. I really like your blog, it's beautiful and seems to be straight from the heart.
Mikähän siinä onkin että poika tuntuu enemmän haasteelta kuin tyttö. Luulen että tämä on kulttuurisidonnainen juttu. Täällä Suomessa tuntuu että pojille on vain yksi valmiiksi rakennettu muotti, jos ei poika siihen osu se on kummallinen. Esim baletista tai perhosista kiinnostunutta poikaa katsotaan täällä vähän vinoon, mutta katsottaisiinko vaikkapa Ranskassa tai Tanskassa?
Mulla ei ole nyt aikaa selventää tätä mitä tarkoitan.
Onnea pienestä pojasta, voi että!
Oi onnea! Pieni poika!
Olen miettinyt myös paljon millaista olisi, jos meillä olisikin poika. Mikä nimi, leikki, yms. Eilen lääkärissä odotushuoneessa pieni poika katseli meitä ( minua ja lasta) ja sanoi mummolleen, että vauvoilla on maailman ihanin iho ja otti mummoa kädestä kiinni.
Blogiin kirjoittamisessa sekoitan usein sen kenelle kirjoitan ja kuka sitä lukee.
Luulen, että usein naisena tuntuu vain luontaisemmalta kuvitella olevansa tytön äiti, koska se maailma on jo tuttu. Mutta molempien äitinä olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun sen poikavauvan syliinsä saa tuntuu aivan yhtä luontaiselta! Pukemisesta - ainakin kun poika oli pienempi tuntui, että oli melkein helpompi löytää neutraaleja, kauniita vaatteita, kun taas tytölle vaikutti olevan tyrkyllä pelkkää pinkkiä. Eli vähän vaivaa saa käyttää molemmissa tapauksissa. Minulla on viulua soittava rauhallinen, keskustelevainen poika, joka on ainakin toistaiseksi hyväksytty koulussakin sellaisena kuin on, onneksi.
Minulla on kaksi poikaa ja minulle on aina sanottu: en voisi kuvitella että sinulla olisikaan tyttöä.
En voisi itsekään kuvitella. Kun odotin, molemmilla kerroilla moni sanoi: toivot varmaan tyttöä, eikö kaikki naiset ainakin salaa toivo?
Minä en toivonut. Minä pelkäsin saavani tytön. Se EI ole mitään tyttöjen väheksyntää tai poikien ihailua, minusta vain tuntui koko ajan että minusta tulee poikien äiti ja että minulla on poikia.
Olin itsekin kovin poikatyttö lapsena.
Ranskassa sukupuoli kerrotaan hyvin varhain ja olin molemmilla kerroilla aivan riemuissani kun tiesin että se on poika.
it took me again some time to comment (for the last post) as it is hard for me to keep it short but i will try and would like to say, please keep that honesty and braveness, thats what makes your blog so special!
it was crystal clear that there was some irony in that wishful thinking for V's kindergarden but on the other hand you really want it, we all are some kind of "snobs" or however you would call it and that's ok, as you said if you don't want to change things what would we live for.
being in the happy position to have found the dreamschool for lou after struggling through not so nice kindergardens i completely understand your concerns because i enjoy it every day being surrounded by likeminded people and we tell each other nearly everyday how lucky we are and esthetics count as a value for education!
i tried to imagine how you would have reacted if we would have met as parents at that imaginal dream kg and you would have found out that i still eat meat sometimes...it really made me laugh!
and a boy! congratulations, it will add a new aspect to your live, i would have the same feelings with a boy but i am sure you will do good! and dressing will be a challenge, lou wants to dress like a boy too, i concentrate on selfmade or secondhand woolen sweaters or vests, at the moment even possible in summer...
have a wonderful weekend
Minäkin tiesin molemmilla kerroilla, että vauva on poika. Ennen kuin kuultiinkaan se. Tiesin vain. Ja nyt vain olen poikien äiti, olen vain. Luulen, ettei tarvitse enempää.
Tyttö ja poika kuulostaa oikein hyvältä.
Thank you for your sweet words!
I've known this for some time, and I'm quite used to the idea, of course, but I don't know what it is that makes me laugh - Maybe it's just more exciting. I was certain it was a girl with V, we had a name for her, and her only. Almost all our friends have 2 girls or 2 boys, so it started to feel like a rule. This time I just didn't know, and I wanted to. It's common that parents don't ask to know the sex in Finland. Especially with the first child.
A, thank you, again for all that. I guess you have to think the same way to really get all the aspects... I laugh too, I would then never speak to you again and I would demand your kid expelled, of course. I feel like email would be nicer way to answer... esthetics are important to kids as well, that's crystal clear as well.
Kiitoksia kommenteista. Hassua, kun on vain ne kaksi vaihtoehtoa, tyttö tai poika.
Liivia, on yksi aika söpö ransk. leffa aiheesta, "Ma vie en rose", tiedätkö?
Mä olin V:n kanssa ihan varma, että tyttö tulee. Nimikin päätettiin etukäteen, se oli niin selvä juttu. Silloin ei missään tapauksessa kysytty. Nyt mä halusin tietää, ei ollut mitään pika- tai tyttöfiilistä. Mukavaa tietää. Haaasteellisuus liittyy lähinnä siihen, että miten itse suhtautuu tyttöön ja poikaan. Huomaan jo nyt, että ajattelen ihan eri juttuja pojasta: kuvittelen sitä jo nuorena miehenä seikkailemassa maailmalla, kun taas V:tä en haluaisi päästää kasvamaan isoksi ollenkaan!
Pukeminen liittyi oikeastaan vaan tuohon edelliseen, pinnallisuuteeni... Sitä en oikeasti huolehdi, enkä muutakaan kauheasti... Suren vaan, kun jotkut mekkoset jäävät ilman toista käyttäjää. V sai eilen Ihanan mekon, jota aion kyllä pitää poikasellakin! a tietenkin mekkoja ja hameita on helpompi ja hauskempi tehdä, ku jotain housuja ja housuja. Tähän asti lapsen pukeminen on ollut helppoa, siis omanlaistaan puuhaa, mutta näin isoille ei oikein löydä enää kirppiksiltä mitään aarteita. J
Nyt täällä uudelleen ajan kanssa.
Minusta olisi ihanaa kasvattaa poikaa, hiukan erilaista poikaa. Tai mistä minä tiedän, miten erilaisempi hänestä tulisi, mutta siinä mielessä ehkä, että itse olen niin tyttömaailmasta etten osaisi edes tarjota mitään poikamaista, miehenikin on tyttömaailmasta ja aika vähän kiinnostaunut "poikien jutuista".
Eli meidän poikaa ei taatusti kukaan veisi jääkiekon tai jalkapallon pariin, eikä mun mies tajua autoistakaan mitään. Jotenkin olisi niin mielenkiintoista nähdä, että millainen poika meillä olisi.
Kun odotin olin ihan varma että tulee poika, nimi oli jo valmiina. Meni ihan sormi suuhun kun tulikin tyttö, jotenkin se poika oli jo niin henkilöitynyt että jäi ikuisesti mieleen elämään, ihan kuin se olisi jo ollut, mutta sitten kadonnut.
Parasta mennä kai nukkumaan kun en saa enää tolkkua itsekään sepustuksestani.
L, siltä mustakin tuntuu, että on kauhean Mielenkiintoista nähdä millainen poika meille tulee. Jotenkin mua naurattaa se. Mä oisin ollut yhtä hämmästynyt, jos V olisi ollut poika! V on tosi tyttömäinen tyttö (mutta vain hyvässä, voi että päiväkodin prinsessatyttötytöt on tylsiä!). Mulla on 7v nuorempi pikkuveli, joka on ollut ihan pentu vielä, kun mä muutin kotoa. Y:llä on kolme siskoa. Vaikea kuvitella omasta lapsesta, kummastakaan, tulevan jotain massakansalaista. Vaikka aika outoa ajatella niin, kai. Tuulee ja sataa.
I agree, I love how honest and brave this blog is, honest and brave and beautiful.
raising boys...yes, i think it's a bit more of a challenge. the clothes will never be as fun...sigh. but i think it's so important that there be more boys who are raised to be empathetic, aware, egalitarian and kind...it's important to raise good boys. at least in the states there is still such a culture of misogyny. every time a boy is raised by a thinking person who cares about equal rights and respect, it's such a bonus for everybody. you will do a great job! and little brothers are fun...i have one. :)
voi jee, onnea poika!
mua luultiin aina pienenä pojaksi. lyhyt tukka ja värikoodittomat vaatteet sen kai teki. noi sukupuoliasiat on tietyllä tavalla kyl vaikeita. että miten kasvattaa ihan sitä ihmistä ilman että tukee tai torjuu tiettyjä sukupuolisidonnaisia juttuja.
mut oli poika tai tyttö, tulee varmasti oleen jännää:)
Meillä on molempia. Ja mulle on aina ollut helpompaa olla tyttöjen äiti.
Meidän pojalle ei ole opetettu mitään poikajuttuja, mitä ne nyt sitten onkaan. Mutta hän ON niin poika, paljon raisumpi ja energisempi kuin tytöt. Katson joskus miten hän syökin: ruoka menee pitkin rintaa, ahmii kauhealla kiireellä, kun taas tytöt syövät nätisti ja siististi.
Mää luulen että se on enemmän luonne- kuin kasvatuskysymys minkälainen pojasta kasvaa. Joihinkin asioihin ei näköjään vain voi vaikuttaa, vaikka kuinka tietynlaisia käyttäytymismalleja (tai niiden puutetta) yrittää esittää.
"...jotain massakansalaista"?
Millainen sinusta on massakansalainen? Olisko kovin vaarallista jos huomaisi itsekin olevansa sellainen?
Voihan olla että tämä oli vain vitsi tai ettet muuten halua asiasta jatkaa. Minusta alkoi vain tuntua että kiivennyt jonnekin aika korkealle katsomaan asioita.
Hassua, ajattelin heti tuota Berlinerin ( Ma vie en Rose) elokuvaa, kun luin postauksesi.
Siitä on varmaan melkein 10 vuotta, kun viimeksi näin sen. Nyt sen saattaisi kokea aivan toisin, tiedä häntä.
Täälläkin sataa, nyt menen kahville.
Sweet Kaela, thank you. You are crazy being so sweet.
Moi Outi! Mä lapsena olin lyhyttukkaisena huolissani, että mua luultaisiin pojaksi. Lyhyt tukka on tytöllä ihana.
Merja, koko juttu on ihan positiivisella tavalla jännittävää. Mukavaa saada kokea molemmat.
Celia, totta, ois kiva nähdä se uudelleen. Näyttää lapsille isompina. Se pieni poika lääkärillä kuulosti ihanalta.
Ja Violet... mä en käytä tätä blogia siihen, että esittelisin itsestäni mitään upeaa, en yritä viihdyttää ihmisiä, en voi kuvitella, että jonkun pitäisi kuvitella, että (olen) kiivennyt jonnekin korkeuksiin. Minusta olisi outoa ajatella, että oma lapsi ei olisi erityinen, mutta esim. täällä maalla ymmärrän, että se voi olla suurikin hyve.
Kirjoitan mitä milloinkin ja koen olevani ihan hyvä ihminen. Minusta bloggaajan ei tarvitse hyväksyttää joka sanaa tuntemattomilla lukijoilla. Vaikka tietysti "Violet" on vähemmän tuntematon kuin joku anonyymi. Itse kommentoin vähän eikä tulisi mieleenikään kommentoida, jos joku asia ärsyttää.
Pyydän anteeksi jos kommenttini tuntui sinusta pahalta.
Ei se sinun sanomasi minua niinkään ärsyttänyt vaan...tuntui pahalta. En osaa oikein edes sanoa miksi. Luin siinä ehkä sitten sävyn jota siinä ei ollut.
Minusta on itsestään selvä että joka ikinen lapsi on oma, erityinen ihminen. Samalla kuitenkin olemme mielestäni kaikki ihan samaa massaa loppujen lopuksi.
Lähetä kommentti