It happened already in April. The monkey had been staying in the cold veranda. It's painted by my dear ex. While I was away on a trip a million years ago.
Wonderful weather. They were planting onions and carrots at the kindergarten. We had a parents' activity evening last week, creating a vegetable garden area. I should work, as usual, but I'm very tempted to go outside and touch the ground as well.
Me and V, we've been traveling and Y has started making the upstairs floor. So cool.
I have a totally new phase in my pregnancy. I haven't really been enjoying it so far, but now I do. I laugh.
+
Suomi meinaa unohtua. Apinataulu sai paikan hirsiseinältä. Entisen poikaystävän maalaama sata vuotta sitten. (Miljoona on todellakin vain sata suomeksi.)
Tärkein asia on, että raskaana oleminen on mukavaa. Hauskaa. Mua naurattaa. Ei ollut tähän asti. Siitä on pitänyt kirjoittaakin jotakin.
Toiseksi tärkein on, että Y alkoi tehdä yläkerran lattiaa. Pyörryttää ajatellakin, että syksyyn mennessä kävelemme portaita ylös. Ihana isä-poika-kaksikko toi paksuja lattialankkuja läheiseltä sahalta. V:n lippis oli kauniimpi kuin niiden.
9 kommenttia:
Tykkään apinasta.
Minusta tuli raskaana ollessa tavallistakin melankolisempi. Ja sitten aloin osteleen kauheesti tyynyjä.
Omat portaat ylös kuulostaa lupaavalta.
hehee, rupesi hymyilyttämään tää sinun postaus:)
Moi tytöt! Tyynyjen ostelu kuulostaa hauskalta. Mun yks kaveri tais myös aloittaa tyynyjen keräilyn silloin. Vai oliko se vasta vauvan synnyttyä. Tämä toisen odotus on kuule ihan toista... (hymiö)
Kummia tunteita. Mutta nyt ne on ehkä poissa tai ainakin taka-alalla.
Mikä hymyilyttää? Ehkä mä oon suomeksi hauskempi...
Mielenkiintoista, raskauteen liittyvää tyynyvimmaa on siis muillakin.
Siitä vois kirjoittaa vaikka kuinka, saatoin lähteä lähes joka päivä kaupungille ja tulin takaisin jättipussejen kans( täynnä tyynyjä).
Äitini kävi ja sanoi: jos tuo silkkityynyjen ostelu ei lopu, niin hän ei ala.
Hymiöistä: ennen kuin aloitin bloggailun vannoin, etten niihin ikinä eläissäni koske. Kaverit ei uskaltaneet laittaa koskaan hymiötä mulle, kun olin niin tiukka.
Sitten blogatessa suhde hymiöihin muuttui. Jonkinlaisia tyynyjä nekin.
the monkey is touching me somehow, his timid attempt to play the piano is telling a story. i like the painting, good you brought him finally in and to read about your relaxed and happy state!
that's a great painting!
apina hymyilytti ihan sellaisenaan, ja lause; i brought the monkey in. sehän on jo itsessään tarina, tai laulu.
ja sekin hymyilytti kun kerroit miten sua naurattaa, nauru tarttuu näköjään näinkin;)
ja näiden hymiöiden suhteen mä olen näköjään aivan mahdoton, niitä tulee koko ajan.. Johtuu ihan siitä kun ei pääse ilmeillä ja äänenpainoilla kertomaan. sitten pitää viljellä hymiöitä kaiken aikaa.. ;)
Soittava apina, voi että kun hieno!
Meilläkin lauta/lankkulattian laitto yläkertaa kesällä. Pitäisi siirtää makuuhuone sinne. Jotenkin ei yhtään kivaa, mutta pakko.
Lovely monkey :)
I too have that feeling about this phase in the pregnancy...its feeling good now!
Glad to hear you are well :)
Lähetä kommentti