28.5.2009

Françoise



And Jenny. I never talked about the Jenny Wilson concert. She was so great, I hadn't expected that. So charismatic and cool, and the songs were super live. Very nice band too. And what a nice fan article: pencils!

Today I listen to Françoise Hardy. Thanks to the cherry blossoms, I felt like listening to Air. I did, but not for very long, but I came across a Triple Best of F.H. that Air participated in. Very nice for working and for a rainy day (the rain just started). My working motivation is so bad these days that I'm hoping to get a day job.

I have forgotten my "listening to" feature. Rain is nice. No need to water my garden (where I didn't plant much yet).

+

Oi miten älyttömältä tuntuu sanoa samoja asioita uudelleen! Ehkä siksikin, kun teen sitä työksi. Ja se työ ei huvita mua yhtään. Haluaisin päivätyön. Tai siis kolme päivää viikossa. Yhdellä mun kaverilla on ihana työ kaupassa, joka on hieno, aatteellinen, hyvä. Vaikka sillä kaverilla on ihan muu ammatti.

Kuuntelen siis Françoise Hardya tänään. Musiikki ja sade on kivat, mutta työt vaan ei. Ja kuvassa on Jenny Wilson -lyijykynä. Jenny Wilson on ihana, oli ihana livenä silloin pari viikkoa sitten.

THROUGH ALL YOUR HARDSHIPS YOU MUST DREAM


(Ai niin, mitä voisi antaa yo-lahjaksi pojalle, jolla on pitkä kihara tukka?)

14 kommenttia:

ourlittlelovenest kirjoitti...

It is hard to stay motivated sometimes. Wishing you the best! Love the flowers and vases! :)

isoinpapu kirjoitti...

Mun vanhin poika, jolla on hillittömän pitkä lainehtiva tukka (ihana), tykkäsi pari vuotta sitten sellasesta taotusta korusta, siis pieni rautainen linnunjalka, varis. Täällä kun on yksi seppä lähellä, joka sellaisia tekee.
Tämä pitkätukka onkin kyllä roolipelipoika. Sopi jotenkin siihen.

scaredy-cat kirjoitti...

Minulla oli aiemmin blogi, jossa kirjoitin suomeksi ja englanniksi, ja se alkoi kyllä rasittaa. Toisaalta nykyisin kaipaan suomeksi kirjoittamista, ja välillä mietin, että jospa sittenkin bloggaisin kahdella kielellä... vaikea päättää.

outi kirjoitti...

you are doing fine! mutta mä ymmärrän tuskan;) mun mielestä on mielenkiintoista lukea sun tekstiä molemmilla kielillä, kun niillä on kummallakin se oma äänensä, värinsä.

olin eilen kuuntelemassa Anna Järvistä, iiihaaana. seuraavalla kerralla Jennyä sit kans..

Anonyymi kirjoitti...

Miks mä en tiedä näitä ihmisiä, joita mainitset...oon liian pihalla nykyään. Jotain täytyy asialle tehdä.

Nuo kuvat on niin herkät, ja kukka asetelma just!


Ai niin, myös pitkätukkaiselle mieheni veljelle annoin yo-lahjaksi divarista ostetun kirjaklassikon (oli hienot nahkakannet)ja sinne väliin sujautimme setelin. Poika kehui myöhemmin ihanaa lahjaa.

Celia kirjoitti...

Haluan kans Jenny- lyijykynän, ihanaa, että se on just lyijykynä eikä mikään tussi.


Pitkätukkaiselle kaverille annoin 30V. lahjaksi(silloin sillä oli vielä pitkä tukka) "Mullan alla" ensimmäinen tuotantokausi.

Kaunis asetelma ja kuva.

mieke willems kirjoitti...

beautiful post. love the pictures. the flowers and the pencil are perfect. have to google on jenny wilson!

yasu kirjoitti...

what beautiful pictures.

emma kirjoitti...

Hei! Mun tyttö löysi kirjastosta "lelou"-kirjan (lue: hello kitty, tarhahapatusta), kotona se paljastui sun suomentamaksi! söpöä. alan varmaan väsätä jotain.

hannna kirjoitti...

Ourlittlelovenest, thanks. I've been living with this un-motivation for a long time now...

Kiitos lahjajutuista. Oli niin vähän aikaa mennä ostamaan mitään. Mutta keksin hyvän, toivottavasti se oli hyvä. Japanilaisten ystävien kaupasta vihreää teetä ja kaksi kuppia. Olisin halunnut esim yhden avainriipuksen, mutta niitä ei enää ollut. Se yo-poika on mun kummipoika. Olen ollut ihan poissaoleva kummi (olinkin aika nuori, kun pyydettiin) ja nyt se on iso. Ja tosi kiva!

Emma, kivaa! Hello Kitty oli tosi kiva 70-luvulla ja varmaan vielä 80-l. Nyt se vaan on kamala. En tiedä mistä V:kin sen tietää, mutta musta on niin hauskaa kun se sanoo helou kiti. En olekaan "mainostanut" tuota kirjaa, se tapahtui niin nopeasti. V teki tosi hienoja huopaeläimiä siitä innostuneena, mä ompelin ne yhteen.

Tanja kirjoitti...

Täällä yksi, joka myös tykkää Francoisesta. Lukioaikojen ranskantunneilla hänet löysin. Minusta hän on ihanasti vähän kolkko ja lämmin samanaikaisesti. Ja minulle yksi nistä tyypeistä, jotka tekivat ranskan opiskelun hehkeämmäksi. Typerä kysymys, mutta tohtinen esittää sen silti: mistä saa tuon väkäsen C-kirjaimeen? Koirani nimessä (jota en ole itse antanut, ja joka on vähän hassu kaikkinensa, on tuo väkänen, ja olisi mukava osata kirjoittaa tuo nimi ihan oikein.

hannna kirjoitti...

moi Tanja! mahtavaa, kun kerrankin tiedän jotain:
macissä ç tulee kun painaa alt + c. En tiedä pc:stä, mutta kokeilemalla varmaan löytyy. Mikähän sen koiran nimi on. Nyt koitan taas tehdä töitä ja kuunnella hänen laulujaan, kai ne sopii kuumaan päiväänkin, viileään huoneeseen,

Tanja kirjoitti...

Ah ja oih, kiitos! Mulla on mac. Mutta aika uusi tuttavuus mulle, ja vielä on monta asiaa hakusessa. Koiran on nimi Çapa tai Çappa, tarkoittaa kuulemma saameksi kaunista. Se on porokoira. ja mahottoman nätti. Mutta asiaan liittyy myös sellainen nolo puoli, että minä en osaa sanaakaan saamea, enkä ees tiedä, onko tuo çapa-juttu tottakaan. Minulle on vain näin kerrottu.
Minä sanon koiraa tsappaksi ja kaikki aina luulee, että se on niin kuin frank zappa, ja sitten ihmetellään, että miten se voi olla tyttö. Näitä iltalenkkikeskusteluja... Tuo nimi on minusta aika tomppeli, mutta jos saamejuttu menee noin, niin se on minusta ihan kelpo nimi sitten :) Eikä tää koiran nimiasia mulle mikään henki ja elämä ole, kunhan nyt jotakin nimeä tottelee. Mutta hataralla pohjalla on nämä meidän nimiasiat täällä!

Samaan sarjaan sopii minunkin nimeni. Äiti olisi halunnut minusta Katjan, mutta pappa oli jyrkkänä sitä mieltä, että siitä tulee liikaa Neuvostoliitto mieleen. Tanja kelpasi kuitenkin. Ihan hullua touhua tuokin!

Jäinpä jaarittelemaan. Lomalaisen etuoikeus!

hannna kirjoitti...

Mä en ole lomalainen (ikinä, paitsi puolet viikosta), mutta vain huonosti keskittyvä.
Meillä oli kerran naapurissa lapinkoira, jota hoidin joskus, ja jonka nimi oli Zahpe (noin ne kirjoitti), sekin oli saamea, mutta mitähän sen piti tarkoittaa? Kaunis kuulostaa tutulta, mutta ehkä myös "musta". Tällaisia asioita voisi varmaan selvittää helpostikin. Se Zahpe oli kyllä ihanin tapaamani koira.